Islanti EM-kisoissa 2016 – pieni saari, suuri sydän
Kun 330 000 asukkaan Islanti matkusti Ranskaan EM-kisoihin, harva odotti muuta kuin lyhyttä osallistumista. Mutta pienestä maasta tuli suurin tarina – ja koko maailma katsoi ihaillen.
Tausta: pieni maa suurissa kisoissa
Islannin pääsy EM-kisoihin 2016 oli jo sinänsä historiallista – maa ei ollut koskaan aiemmin pelannut suurissa jalkapalloturnauksissa. Kokenut valmentajakaksikko Lars Lagerbäck ja Heimir Hallgrímsson oli kuitenkin rakentanut joukkueen, jossa ei ollut tähtiä – mutta paljon sydäntä.
Ryhmävaihe: yllätys jo alkoi
Islanti arvottiin samaan lohkoon Portugalin, Unkarin ja Itävallan kanssa. Monien yllätykseksi maa pelasi tasan Portugalin ja Unkarin kanssa, ja voitti dramaattisesti Itävallan lisäajalla. Tämä voitto vei Islannin jatkoon – ja juhlat alkoivat jo kotimaassa.
Englannin kaataminen – koko maailma katseli
Neljännesvälierissä Islanti kohtasi Englannin. Ottelu alkoi englantilaisten rangaistuspotkumaalilla – mutta Islanti tasoitti nopeasti ja siirtyi pian johtoon. Loppulukemat 2–1 Islannille, ja koko maailma hurrasi.
Kyse ei ollut vain voitosta. Se oli symboli toivosta, yhteishengestä ja siitä, miten mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi.
“Tämä ei ole sattumaa. Me uskomme itseemme.” – Gylfi Sigurðsson
Islannin merkitys ja vaikutus
Islannin tarina inspiroi monia pienempiä jalkapallomaita. Sen myötä maassa alettiin entistä enemmän panostaa juniorivalmennukseen ja olosuhteisiin. Ja vaikka Islanti hävisi puolivälierässä Ranskalle, joukkue palasi kotiin sankareina.
Vuoden 2016 EM-kisat muuttivat islantilaista jalkapalloa – mutta myös koko urheilumaailman käsitystä altavastaajista.
Fanit, jotka eivät unohda
Islannin fanit tulivat kuuluisiksi yhteisestä huudostaan – rytmikkäästä “HUH”-huudosta, joka kaikui katsomoissa ympäri Eurooppaa. Se jäi turnauksen tunnusmerkiksi.
“Tunsimme, että koko kansa oli kanssamme kentällä.” – valmentaja Heimir Hallgrímsson
Yhteenveto
Islannin matka EM-kisoissa 2016 oli enemmän kuin urheilusuoritus. Se oli kertomus unelmista, periksiantamattomuudesta ja yhteisöstä. Tällaiset tarinat tekevät urheilusta jotain suurempaa.